Kun lapset liittyvät oikeudelliseen toimintaan, korostuvat usein asioiden taustalla vaikuttavat tunteet. Usein kysymys on vanhempien erosta, joka jo itsessään on kuormittava tilanne. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä kysymykset arjen järjestämisestä ja lapsiin liittyvästä päätöksenteosta, voi tilanne olla hyvin arka. Tällöin on mahdollista, että vanhempi tietoisesti tai tiedostamattaan turvautuu kiellettyihin keinoihin omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Yksi kielletty toimintatapa on vieraannuttaminen, joka on erityisen haitallista ennen kaikkea lapsen kannalta.
Vieraannuttaminen tarkoittaa toisen vanhemman toimintaa, jonka seurauksena lapsi etääntyy toisesta vanhemmastaan. Kyseessä on joukko hyvin erilaisia toimintatapoja, joiden tarkastelussa tulee painottaa tapauskohtaisia piirteitä. Keskeiseen asemaan pitää asettaa sen arvioiminen, millaisia vaikutuksia toiminnalla on lapselle ja hänen kasvulleen ja kehitykselleen. Käytännössä voidaan kuitenkin löytää tyypillisiä toimintatapoja tai keinoja, joiden kautta vieraannuttamista tyypillisimmin harjoitetaan. Esimerkiksi lapsen ajatteluun vaikuttaminen siitä, että toinen vanhempi ei välitä lapsesta tai että tämä ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä on vieraannuttamista, kuten myöskin suoranainen lapsen ja vanhemman tapaamisen estäminen milloin milläkin ”hyvällä syyllä”.
Erityisen haitallista vieraannuttamisessa on se, että toimintaan syyllistyvä ei välttämättä edes ymmärrä toiminnan seurauksia lapsen kannalta. Tuskin kukaan haluaa aiheuttaa omalle lapselleen haittaa, vaan toimii sen sijaan oman tunteensa varjolla. Ei pysty parempaan. Taustalla voi olla esimerkiksi katkeruus toisen vanhemman uudesta parisuhteesta, joka sitten purkautuu ikään kuin vuodatuksena lapsen suuntaan. Vanhempi tuskin tulee ajatelleeksi, miten syvästi toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta voi vaikuttaa läpi elämän. Tunteenkin vallassa vastuullisen vanhemman tulee muistaa, että lapsi ei käsittele asioita kuten aikuinen. Tälle vakuuttaminen toisen vanhemman huonommuudesta voi näyttäytyä täytenä totena, jonka mukaisesti lapsi toimii ja pahimmillaan vieraantuu hyvästä ja aidosti lapsesta välittävästäkin vanhemmasta. Tämä voi johtaa tärkeän ihmissuhteen kariutumiseen ennen kuin se on edes päässyt kunnolla alkamaan tai sellaiseen ristiriitaan lapsen päässä, jota lapsi ei osaa käsitellä.
Kyse on siis hyvin vanhemman erittäin moitittavasta ja epäreilusta toiminnasta, johon ei ole mitään oikeutta. Lainsäädäntö lähtee siitä, että lapsen etu tulee asettaa ensisijaiseen asemaan. Lapsen tärkein oikeus on saada pitää yhteyttä siihen vanhempaan, jonka kanssa hän ei asu. Oikeuskäytännössä tälle asetetaan suuri painoarvo. Mikäli toinen vanhempi jatkuvasti haittaa ja vaikeuttaa lapsen ja tapaavan vanhemman välistä suhdetta, määrätään lapsi asumaan tapaavan vanhemman luokse, jos häneltä yhteydenpidon sallimisen voidaan katsoa luonnistuvan paremmin eikä muutakaan syytä ole, miksei lapsi voisi asua aikaisemmin tapaavana vanhempana olleen vanhemman luona.
Oletko kokenut, että toinen vanhempi on toiminnallaan aiheuttanut lapsen vieraannuttamista sinusta? Entä mietitkö, kuinka voisit vaikuttaa lapsen huoltajuusasiaan ilman, että lapselle aiheutuu turhaa haittaa? Lapsiin liittyvissä asioissa kannattaa olla yhteydessä asiantuntijaan jo varhaisessa vaiheessa, jotta tällainen toiminta saadaan päättymään alkuunsa. Toimistomme lakimiehet auttavat mielellään kaikissa lapsioikeudellisissa asioissa.