Vanhempien erotilanteessa lapset eivät ole juridisessa asemassa, mutta vanhempien ero koskettaa Suomessa vuosittain arviolta 30 000 lasta. Hyvät ja turvalliset suhteet molempiin vanhempiin ja kumpaankin sukuun voivat säilyä, jos vanhemmat pystyvät yhteistoimintaan. Osa vanhemmista, tutkimuksista riippuen 10–20 %, ei parin vuoden jälkeenkään kykene yhteistyöhön toistensa kanssa ja toimivaan eron jälkeiseen vanhemmuuteen.
Tämän vuoden maaliskuun alussa julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:12). Selvityksen tarkoituksena on ollut koota tietoa muun muassa siitä, millaisia tekijöitä vaativiin eroihin liittyy ja millä toimilla järjestelmää ja sääntelyä voitaisiin kehittää, jotta lapsen asema parantuisi vaikeissa erotilanteissa. Selvityksessä kartoitetaan vanhempien eron jälkeisten ja erillään asumisen haasteiden ilmenemismuotoja, mukaan lukien psyykkistä väkivaltaa, pakottavaa kontrollia, vieraannuttamista, eronjälkeistä häirintää sekä taloudelliseen toimeentuloon vaikuttavia haasteita. Tässä blogikirjoituksessa nostetaan esiin muutamia ehdotuksia, joita selvityksessä on ehdotettu.
Perhetuomioistuinten perustaminen ja tuomareiden erikoistuminen
Joillakin alueilla perheoikeudelliset asiat on jo keskitetty tiettyjen tuomarien hoidettavaksi, mutta kaikkialla näin ei toimita. Alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta nykytilanne on kestämätön. Tuomarit itse ja muut ammattilaiset näkevät tärkeänä selvityksessä vahvistaa tuomarien ymmärrystä väkivallan eri muodoista sekä eron ja väkivallan traumatisoivista vaikutuksista lapseen.
Perhetuomioistuimet nähdään selvityksessä kuultujen tahojen keskuudessa parhaana keinona saada aikaan muutosta nykytilanteeseen. Perhetuomioistuimissa olisi selvityksen vastaajien arvion mukaan mahdollista käsitellä keskitetysti huolto-, tapaamis- ja elatusriidat sekä samanaikaiset lapsen asiassa vireillä olevat muut prosessit, kuten lastensuojeluasiat ja rikosprosessit. Huoltoriitojen monimutkaisuuden vuoksi suurin osa vastaajista katsoo, että juristin on vaikea arvioida vanhempien ja lasten ongelmien kaikkia näkökohtia. Siksi oikeuden kokoonpanoon voisi kuulua myös asiantuntijajäseniä, esimerkiksi lapsiasioihin perehtyneitä psykologeja.
Selvityksen mukaan perhetuomioistuimet vahvistaisivat lapsen oikeusturvaa, lapsen edun mukaista päätöksentekoa sekä vähentäisivät toistuvia ja päällekkäisiä oikeusprosesseja. Erikoistunut oikeudellinen yksikkö vähentäisi myös tuomareiden vaihtuvuutta perheoikeudellisten asioiden käsittelyssä ja varmistaisi, että tapauksia käsittelisivät näihin asioihin perehtyneet ja koulutetut tuomarit sekä asiantuntijat.
Prosessin nopeuttaminen, todistelun rajaaminen ja lapsiriitakierteiden katkaiseminen
Selvityksessä nousi esille myös tarve lisätä keinoja, joilla voidaan nopeuttaa prosesseja sekä estää samanaikaiset ja toistuvat oikeusprosessit. Tuomareilla tulisi olla enemmän keinovalikoimia negatiivisen lapsiriitakierteen katkaisemiseksi. Tuomareilla pitäisi vastaajien mielestä olla laajemmat mahdollisuudet jättää tutkimatta turhia hakemuksia.
Jos riidat kestävät pitkään eivätkä oikeusprosessit etene, lapsen tilannetta ei saada vakautettua ja huoltoriidat voivat jatkua vuodesta toiseen. Asianosainen saattaa käyttää toistuvien oikeusprosessien vireillelaittoa väkivallan välineenä. Samalla oikeuslaitos kuormittuu kohtuuttomasti. Tilanne merkitsee myös sitä, että oikeusprosessien ollessa kesken myös muut prosessit venyvät.
Yhtenä keinona prosessien nopeuttamiseksi selvityksessä ehdotetaan, että olosuhdeselvitysten määräaika tulisi olla maksimissaan neljä kuukautta. Lisäksi sosiaalihuollon tulee tuomioistuimen pyynnöstä tehdä nopealla aikataululla suppeampia selvityksiä rajattuihin asiakokonaisuuksiin, jos tuomioistuin tarvitsee selvitystä vain tietystä riitaisuutta aiheuttavasta asiasta.
Nykyisin asianosaiset ja heidän edustajansa toimittavat asiakastietojen kirjaamisia erittäin laajasti omien näkemysten tueksi tuomioistuimille. Ratkaisuksi selvityksessä ehdotetaan, että lähtökohtaisesti asiakaskirjauksia ei voitaisi enää käyttää kirjallisena todisteluna. Sen sijaan jatkossa tuomioistuimet pyytäisivät sosiaali- ja terveydenhuollolta asiantuntijalausunnon tuomioistuinkäsittelyä varten ja vain lausunnot voisivat jatkossa toimia kirjallisena todisteluna.
Rikoslakiin lapsirauharikos
Ruotsissa otettiin 1. heinäkuuta 2021 käyttöön erityinen lapsirauharikos (Barnafridsbrott). Samankaltainen kriminalisointi Suomessa tarkoittaisi, että lapsen altistaminen lähisuhdeväkivalta- ja seksuaalirikosten todistajaksi olisi rikos. Laki tunnistaisi lapsen uhriksi tilanteissa, joissa hän joutuu todistamaan perheväkivaltaa. Altistuminen tarkoittaa lähisuhdeväkivaltarikoksen näkemistä, kuulemista tai läsnäoloa tilanteessa. Uusien rangaistussäännösten myötä väkivaltaa todistamaan joutuneet lapset katsottaisiin asianomistajiksi ja he saisivat vahvemman rikosoikeudellisen suojan.
Huoltajuuden rajaaminen ja tapaamisoikeudesta luopuminen erityistilanteissa
Nykytilanteessa huoltaja pystyy estämään lapsen avun saamisen vaativissa erotilanteissa. Nykyinen lapsen huoltolain 5 § edellyttää pääsääntöisesti, että huoltajat päättävät yhdessä lasta koskevista asioista. Lainsäädännössä ei ole riittävän selvästi säädetty siitä, milloin riittää vain toisen huoltajan suostumus.
Selvityksessä ehdotetaan, että huoltajuutta ja tapaamisoikeuksia rajoitetaan ja tapaamisista luopumista harkitaan silloin, kun se on perusteltua lapsen suojelemiseksi ja traumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Lisäksi ulosottomiesten toteuttamista lasten tapaamisten täytäntöönpanoista luovuttaisiin. Tapaamisten täytäntöönpanoon tulee löytää uusia, lapsiystävällisempiä keinoja. Tapaamispaikkapalvelua tuottaville tahoille varmistetaan riittävä tiedonsaanti tapaamisen valvonnan perusteista sekä vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmiin tai väkivaltaisuuteen liittyvistä seikoista.
Lapselle ulkopuolinen edunvalvoja
Selvityksessä katsotaan, että lapsi tarvitsisi puolueettoman aikuisen kertomaan prosessin eri vaiheista ja päätöksen teosta sekä tukemaan lapsen äänen kuulumista ja näkemysten esiin
tuomista. Edunvalvojan tehtävä on myös varmistaa, että lapsi saa tarvitsemansa hoito- ja tukipalvelut. Edunvalvojan määrääminen kategorisesti kaikkiin huoltoriitoihin ei silti olisi perusteltua.
Oikeudellisten avustajan tärkeä rooli lapsiriidoissa
Oikeudellisten avustajilla on mahdollisuus vaikuttaa vanhempien riidan lopputulokseen. Avustajilla on keskeinen rooli löytää lapsen edun mukainen ja käytännöllinen ratkaisu. Avustajan keskeinen velvollisuus on pyrkiä kartoittamaan sovinnollisen ratkaisun mahdollisuus. Toisaalta aina sovinto ei ole mahdollinen. Myös yksi tärkeimmistä asianajajan toimintaa ohjaavista perusarvoista on lojaalisuus asiakkaalleen. Asianajaja on velvollinen lakia ja hyvää asianajotapaa noudattaen parhaan kykynsä mukaan valvomaan asiakkaansa etua ja oikeutta.
Lapsiasian vieminen käräjäoikeuteen ilman perusteita ei koskaan ole lapsen etu ja johtaa tarpeettomiin riitaisuuksiin. Vaativan huoltoriidan hyvä hoitaminen edellyttää, että avustaja tuntee huoltoriitaan liittyvät prosessit ja lainsäädännön, ja että hänellä on kokemusta lapsiasioiden hoitamisesta.
Ole rohkeasti yhteydessä toimistoomme, mikäli tarvitset apua haastavassa erotilanteessa.
