Vainoaminen ja lähestymiskiellon määräämisen edellytykset

Tyypillisesti vainoaminen kuvitellaan fyysisenä uhrin läheisyyteen hakeutumisena, tarkkailuna tai seuraamisena. Todellisuudessa toimintaa tarkastellaan kuitenkin tapauskohtaisesti ja myös tyypillisestä poikkeava toiminta voi johtaa vainoamisrikoksen tunnusmerkistön täyttävään tekoon. Rikos määritellään tunnusmerkistön kautta. Vainoamisen suhteen tunnusmerkistö täyttyy, kun teko aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan henkilössä pelkoa tai ahdistusta. Tällaista toimintaa voi olla jo mainittu fyysisesti tapahtuva lähestyminen, mutta se ei ole edellytys tunnusmerkistön täyttymiselle. Myös viestintäpalveluiden kautta tapahtuva toistuva lähestyminen voi olla vainoamista. Oleellista onkin ymmärtää asian tarkastelu uhrille aiheutuvan kokemuksen kautta. Tässä välittömän fyysisen uhan aiheuttaminen ei ole ehdoton edellytys rikoksen tunnusmerkistön täyttymiselle. Toiminnan tulee kuitenkin olla toistuvaa.

Seuraamuksena vainoamisesta voi olla sakkorangaistus tai vankeutta enintään kaksi vuotta. On kuitenkin huomattava, että vainoamiseen saattaa liittyä myös muuta rikollista toimintaa, joka voi vaikuttaa rangaistuksen määräytymiseen. Rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen ei kuitenkaan ole ainoa keino puuttua vainoamiseen. Kyseeseen voi tulla myös lähestymiskielto, jolla pyritään estämään uhkaava tai vakavasti häiritsevä toiminta uhria tai tämän läheisiä kohtaan.

Lähestymiskieltoa voidaan hakea poliisilta tai käräjäoikeudelta. Hakemukseen on liitettävä selvitys tapahtuneesta toiminnasta sekä hakijan käsitys uhkaavan toiminnan jatkumisesta. Niin ikään on yksilöitävä uhan aiheuttaja ja mahdolliset todisteet asiassa. Itse hakuprosessi voidaan toteuttaa kirjallisesti tai suullisesti. Lähestymiskielto voidaan myöntää määräajaksi korkeintaan vuodeksi kerrallaan. Tilannekohtaisesti väliaikainen lähestymiskielto voidaan määrätä tulemaan voimaan välittömästi. Tällä suojataan uhria ennen varsinaista lähestymiskieltohakemuksen käsittelyä.

Lähestymiskielto vaikuttaa siten, että uhan aiheuttajan yhteydenpito tai oleskelu uhrin lähettyvillä kielletään. Kieltoa rikkoessaan uhan aiheuttaja syyllistyy syytteen alaiseen rikokseen, josta seuraamuksena voi olla sakkoa tai korkeintaan vuosi vankeutta. Niin ikään lähestymiskiellon rikkominen johtaa poliisin puuttumiseen tilanteeseen ja merkintään  erityisessä henkilörekisterissä. Näin ollen lähestymiskiellolla voidaan turvata uhrin asemaa jo esimerkiksi rikosprosessin aikana.

Rikosoikeudellisissa asioissa kannattaa aina kääntyä asiantuntijan puoleen. Toimistomme asiantuntijat auttavat ja ohjaavat myös lähestymiskiellon hakemiseen liittyvissä asioissa.

Pieni präntti sopimuksessa - mikä on vakioehto?

Arjessa kohtaa usein tilanteen, jossa pyydetään hyväksymään vakiosopimusehdot. Tällainen tilanne voi olla tuttu esimerkiksi mobiilisovellusten käyttämisen tai kaupanteon yhteydessä. Monesti vakioehdot osana sopimusta myös hyväksytään asiaa enempää ajattelematta. Arjen keskellä ei välttämättä tule ajatelleeksi mahdollisia sudenkuoppia, joita liittyy juuri näihin sopimusten ”pienten pränttien” sisältöön.

Vakiosopimus tarkoittaa sellaista sopimusta, joka on tavanomaisesti teetetty toisen sopijapuolen toimesta. Se on tehty helpottamaan osapuolten välistä toimintaa ja sinänsä niiden käyttö on myös perusteltua esimerkiksi tilanteissa, joissa sopimuksia tehdään merkittäviä määriä keskenään vastaavissa tilanteissa. Samaa sopimusta voidaan siis käyttää yleisesti ilman, että jokaiseen yksittäiseen sopimukseen tehtäisiin erillinen sopimus erillisene sopimusehtoineen.

Vakiosopimus soveltuu siis sellaisenaan jokaiselle yksittäiselle sopijalle. Tämä kuitenkin saa aikaan riskin siitä, että ilman tarkkaavaisuutta saattaa tulla hyväksyneeksi sellaisen sopimuksen, johon ei olisi halunnut tulla osapuoleksi. Asiaa ei helpota se, että usein vakiosopimukset nähdään kapulakielisinä teksteinä, joiden läpikäymiseen ei haluta kuluttaa aikaa. Hyväksymällä sopimusehdot haluttua toimintaa pystytään helposti jatkamaan ja se nähdään ymmärrettävästi houkuttelevana vaihtoehtona.

Yleisesti sopimusoikeudessa katsotaan, että sopimukset on pidettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimukseen lähtiessään osapuolen katsotaan olevan tietoinen sopimuksen sisällöstä ja vastaavan siten myös siitä aiheutuvista seuraamuksista, vaikka ne olisivatkin hänen kannaltaan epäedullisia. Tällainen on linjaus etenkin liiketoiminnassa tai muuten keskenään tasavertaisessa asemassa olevien tahojen tehdessä sopimuksia. Tästä linjauksesta voidaan kuitenkin poiketa ja siten myös vakiosopimusehtojen suhteen on mahdollista, että sopimuksen tehnyttä osapuolta voidaan suojata. Tällöin tarkastelussa on usein osapuolten välisen aseman vertaaminen tai sinällään kohtuuttomat sopimusehdot.

Keskenään eroava asema voi tulla kyseeseen tavallisesti kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä sopimussuhteessa. Tällaisessa tilanteessa katsotaan, että kuluttajaa tulee suojata asemaltaan vahvemman elinkeinonharjoittajan moitittavalta toiminnalta. Näin ollen myös kohtuuttomien sopimusehtojen tarkastelun myötä vakioehdot hyväksynyt kuluttaja voi saada suojaa osakseen. Kohtuuttomuutta sopimuksiin liittyen tarkastellaan ennen kaikkea sopimuksen aikaansaamien vastuiden ja velvollisuuksien vertaamisella. Laki estää kuluttajan heikomman aseman hyödyntämisen elinkeinotoiminnassa.

Kohtuuton sopimusehto voi saada aikaan sen, että koko sopimusta on pidettävä pätemättömänä. Toisaalta sopimusta voidaan tarkastella myös siten, että kohtuuton sopimusehto jätetään huomiotta muun sopimuksen pysyessä voimassa. Sopimuksiin voidaan pyrkiä vaikuttamaan sovittelemalla tai viimekädessä tuomioistuimen kautta. Ennen kaikkea sopimuksiin littyvissä epäselvissä tilanteissa on kannattavaa kääntyä oikeudellisen asiantuntijan puoleen, tämä osaa auttaa juuri kyseessä olevassa tilanteessa. Erityisesti sopimusoikeudellisissa asioissa asiantuntijan neuvo on usein tarpeen, sillä sopimusten keskinäinen vaihtelevuus ja tilannesidonnaisuus saa aikaan merkittävästi tulkintaan vaikuttavia seikkoja.

Mikäli olet kohdannut ongelmia vakioehtojen osalta tai sinulla on niistä kysyttävää, voit kääntyä rohkeasti asiantuntijoidemme puoleen!

Elinkautinen vankeus – vapautuuko vanki koskaan?

Elinkautinen vankeus on Suomen lainsäädännön ankarin rangaistus. Se tulee kyseeseen kaikkein vakavimpien rikosten seuraamuksena. Usein kyseessä on murha, mutta esimerkiksi maanpetos- ja sotarikokset voivat myös johtaa elinkautiseen. Elinkautinen vankeusrangaistus ei raukea, eikä kyseiseen rangaistukseen johtavan rikoksen syyteaika vanhene.

Elinkautinen vankeus kuulostaa selkeältä ja äkkiseltään voisi luulla, että tuomion saanut ei vapaudu koskaan. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen ja todellisuudessa vankeusaika on riippuvainen monesta seikasta.

Elinkautisen kesto

Suomessa elinkautinen vankeus tarkoittaa periaatteellisella tasolla nimensä mukaisesti tuomitun lopun elämän kestävää rangaistusta. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole näin ja tuomittu voi vapautua vankilasta 12 tai 10 vuoden kuluttua (rikoksentekijän iästä riippuen). Rangaistuksella on siten selkeät vähimmäisajat. Suomessa elinkautinen vankeus kuitenkin kestää usein 14-15 vuotta.

Ehdonalainen vapauttaminen ja koevapaus

Ehdonalainen vapauttaminen voi koittaa vankeuden vähimmäisajan kuluttua mikäli hakemus sellaisen myöntämiseksi menestyy. Elinkautisvangin vapauttamista koskeva asia ratkaistaan Helsingin hovioikeudessa. Rikosseuraamuslaitoksen tulee antaa asiassa lausunto, jossa vangin tilannetta arvioidaan.

Ennen ehdonalaista vapauttamista voi tulla kyseeseen valvottu koevapaus. Tämän myötä varmistutaan vangin vapauttamisen edellytysten toteutumisesta. Koevapaus on siis eräänlainen todistus kyvystä elää vankilan ulkopuolella. Koevapauden aika ja jäännösrangaistus ovat kestoltaan kolme vuotta. Näin ollen on huomattava, että rangaistuksen suorittaminen jatkuu, vaikka tuomittu pääsisikin pois vankilasta.

Lopulta vankeudessa vietetty aika riippuu monesta seikasta. Elinkautisen kestoon vaikuttavat muun muassa vangin rikostausta ja toiminta rangaistuksen aikana. Lopulta kyseessä on kokonaisarvio vapauttamisen edellytyksistä ja siten vapautuminen on tapauskohtaista.

Tasavallan presidentin armahdus

Elinkautisesta vankeudesta voi vapautua myös muutoin, kuin aiemmin mainitun vankeuden vähimmäisajan jälkeisen hakemuksen kautta. On mahdollista, joskin harvinaista, että elinkautisvanki pääsee vapauteen tasavallan presidentin armahtaessa tämän. Tämä tulee kuitenkin ymmärtää poikkeustapaukseksi, eikä armahtaminen ole yleistä.

Elinikäinen vankeus - periaatteen ja käytännön ero

Elinkautiseen vankeuteen liittyy omanlainen soveltamistapa. Tuomittu ei tiedä vankilassa ollessaan tuomionsa lopullista kestoa tarkasti. Se kuitenkin on selvää, että rangaistus tulee kestämään pitkään. Periaatetasolla elinkautinen kestää eliniän, mutta käytännössä vapautuminen tulee kyseeseen tapauskohtaisen arvioinnin myötä huomattavasti aikaisemmin.

STM:n selvitys vaativista erotilanteista lapsen edun näkökulmasta valmistui – millaisia muutoksia nykyiseen järjestelmään ehdotettiin?

Vanhempien erotilanteessa lapset eivät ole juridisessa asemassa, mutta vanhempien ero koskettaa Suomessa vuosittain arviolta 30 000 lasta. Hyvät ja turvalliset suhteet molempiin vanhempiin ja kumpaankin sukuun voivat säilyä, jos vanhemmat pystyvät yhteistoimintaan. Osa vanhemmista, tutkimuksista riippuen 10–20 %, ei parin vuoden jälkeenkään kykene yhteistyöhön toistensa kanssa ja toimivaan eron jälkeiseen vanhemmuuteen.

Tämän vuoden maaliskuun alussa julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:12). Selvityksen tarkoituksena on ollut koota tietoa muun muassa siitä, millaisia tekijöitä vaativiin eroihin liittyy ja millä toimilla järjestelmää ja sääntelyä voitaisiin kehittää, jotta lapsen asema parantuisi vaikeissa erotilanteissa. Selvityksessä kartoitetaan vanhempien eron jälkeisten ja erillään asumisen haasteiden ilmenemismuotoja, mukaan lukien psyykkistä väkivaltaa, pakottavaa kontrollia, vieraannuttamista, eronjälkeistä häirintää sekä taloudelliseen toimeentuloon vaikuttavia haasteita. Tässä blogikirjoituksessa nostetaan esiin muutamia ehdotuksia, joita selvityksessä on ehdotettu.

Perhetuomioistuinten perustaminen ja tuomareiden erikoistuminen

Joillakin alueilla perheoikeudelliset asiat on jo keskitetty tiettyjen tuomarien hoidettavaksi, mutta kaikkialla näin ei toimita. Alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta nykytilanne on kestämätön. Tuomarit itse ja muut ammattilaiset näkevät tärkeänä selvityksessä vahvistaa tuomarien ymmärrystä väkivallan eri muodoista sekä eron ja väkivallan traumatisoivista vaikutuksista lapseen. 

Perhetuomioistuimet nähdään selvityksessä kuultujen tahojen keskuudessa parhaana keinona saada aikaan muutosta nykytilanteeseen. Perhetuomioistuimissa olisi selvityksen vastaajien arvion mukaan mahdollista käsitellä keskitetysti huolto-, tapaamis- ja elatusriidat sekä samanaikaiset lapsen asiassa vireillä olevat muut prosessit, kuten lastensuojeluasiat ja rikosprosessit. Huoltoriitojen monimutkaisuuden vuoksi suurin osa vastaajista katsoo, että juristin on vaikea arvioida vanhempien ja lasten ongelmien kaikkia näkökohtia. Siksi oikeuden kokoonpanoon voisi kuulua myös asiantuntijajäseniä, esimerkiksi lapsiasioihin perehtyneitä psykologeja.

Selvityksen mukaan perhetuomioistuimet vahvistaisivat lapsen oikeusturvaa, lapsen edun mukaista päätöksentekoa sekä vähentäisivät toistuvia ja päällekkäisiä oikeusprosesseja. Erikoistunut oikeudellinen yksikkö vähentäisi myös tuomareiden vaihtuvuutta perheoikeudellisten asioiden käsittelyssä ja varmistaisi, että tapauksia käsittelisivät näihin asioihin perehtyneet ja koulutetut tuomarit sekä asian­tuntijat.

Prosessin nopeuttaminen, todistelun rajaaminen ja lapsiriitakierteiden katkaiseminen

Selvityksessä nousi esille myös tarve lisätä keinoja, joilla voidaan nopeuttaa prosesseja sekä estää samanaikaiset ja toistuvat oikeusprosessit. Tuomareilla tulisi olla enemmän keinovalikoimia negatiivisen lapsiriitakierteen katkaisemiseksi. Tuomareilla pitäisi vastaajien mielestä olla laajemmat mahdollisuudet jättää tutkimatta turhia hakemuksia. 

Jos riidat kestävät pitkään eivätkä oikeusprosessit etene, lapsen tilannetta ei saada vakautettua ja huoltoriidat voivat jatkua vuodesta toiseen. Asianosainen saattaa käyttää toistuvien oikeusprosessien vireillelaittoa väkivallan välineenä. Samalla oikeuslaitos kuormittuu kohtuuttomasti. Tilanne merkitsee myös sitä, että oikeusprosessien ollessa kesken myös muut prosessit venyvät.

Yhtenä keinona prosessien nopeuttamiseksi selvityksessä ehdotetaan, että olosuhdeselvitysten määräaika tulisi olla maksimissaan neljä kuukautta. Lisäksi sosiaalihuollon tulee tuomioistuimen pyynnöstä tehdä nopealla aikataululla suppeampia selvityksiä rajattuihin asiakokonaisuuksiin, jos tuomioistuin tarvitsee selvitystä vain tietystä riitaisuutta aiheuttavasta asiasta.

Nykyisin asianosaiset ja heidän edustajansa toimittavat asiakastietojen kirjaamisia erittäin laajasti omien näkemysten tueksi tuomioistuimille. Ratkaisuksi selvityksessä ehdotetaan, että lähtökohtaisesti asiakaskirjauksia ei voitaisi enää käyttää kirjallisena todisteluna. Sen sijaan jatkossa tuomioistuimet pyytäisivät sosiaali- ja terveydenhuollolta asiantuntijalausunnon tuomioistuinkäsittelyä varten ja vain lausunnot voisivat jatkossa toimia kirjallisena todisteluna.

Rikoslakiin lapsirauharikos

Ruotsissa otettiin 1. heinäkuuta 2021 käyttöön erityinen lapsirauharikos (Barnafridsbrott). Samankaltainen kriminalisointi Suomessa tarkoittaisi, että lapsen altistaminen lähisuhdeväkivalta- ja seksuaalirikosten todistajaksi olisi rikos. Laki tunnistaisi lapsen uhriksi tilanteissa, joissa hän joutuu todistamaan perheväkivaltaa. Altistuminen tarkoittaa lähisuhdeväkivaltarikoksen näkemistä, kuulemista tai läsnäoloa tilanteessa. Uusien rangaistussäännösten myötä väkivaltaa todistamaan joutuneet lapset katsottaisiin asianomistajiksi ja he saisivat vahvemman rikosoikeudellisen suojan. 

Huoltajuuden rajaaminen ja tapaamisoikeudesta luopuminen erityistilanteissa

Nykytilanteessa huoltaja pystyy estämään lapsen avun saamisen vaativissa erotilanteissa. Nykyinen lapsen­ huoltolain 5 § edellyttää pääsääntöisesti, että huoltajat päättävät yhdessä lasta koskevista asioista. Lainsäädännössä ei ole riittävän selvästi säädetty siitä, milloin riittää vain toisen huoltajan suostumus.

Selvityksessä ehdotetaan, että huoltajuutta ja tapaamisoikeuksia rajoitetaan ja tapaamisista luopumista harkitaan silloin, kun se on perusteltua lapsen suojelemiseksi ja traumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Lisäksi ulosottomiesten toteuttamista lasten tapaamisten täytäntöönpanoista luovuttaisiin. Tapaamisten täytäntöönpanoon tulee löytää uusia, lapsiystävällisempiä keinoja. Tapaamispaikkapalvelua tuottaville tahoille varmistetaan riittävä tiedonsaanti tapaamisen valvonnan perusteista sekä vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmiin tai väkivaltaisuuteen liittyvistä seikoista.

Lapselle ulkopuolinen edunvalvoja

Selvityksessä katsotaan, että lapsi tarvitsisi puolueettoman aikuisen kertomaan prosessin eri vaiheista ja päätöksen­ teosta sekä tukemaan lapsen äänen kuulumista ja näkemysten esiin

tuomista. Edunvalvojan tehtävä on myös varmistaa, että lapsi saa tarvitsemansa hoito- ja tukipalvelut. Edunvalvojan määrääminen kategorisesti kaikkiin huoltoriitoihin ei silti olisi perusteltua.

Oikeudellisten avustajan tärkeä rooli lapsiriidoissa

Oikeudellisten avustajilla on mahdollisuus vaikuttaa vanhempien riidan lopputulokseen. Avustajilla on keskeinen rooli löytää lapsen edun mukainen ja käytännöllinen ratkaisu. Avustajan keskeinen velvollisuus on pyrkiä kartoittamaan sovinnollisen ratkaisun mahdollisuus. Toisaalta aina sovinto ei ole mahdollinen. Myös yksi tärkeimmistä asianajajan toimintaa ohjaavista perusarvoista on lojaalisuus asiakkaalleen. Asianajaja on velvollinen lakia ja hyvää asianajotapaa noudattaen parhaan kykynsä mukaan valvomaan asiakkaansa etua ja oikeutta.

Lapsiasian vieminen käräjäoikeuteen ilman perusteita ei koskaan ole lapsen etu ja johtaa tarpeettomiin riitaisuuksiin. Vaativan huoltoriidan hyvä hoitaminen edellyttää, että avustaja tuntee huoltoriitaan liittyvät prosessit ja lainsäädännön, ja että hänellä on kokemusta lapsiasioiden hoitamisesta. 

Ole rohkeasti yhteydessä toimistoomme, mikäli tarvitset apua haastavassa erotilanteessa.

Valittaminen hovioikeuteen – kuka sinne saa valittaa ja millä perusteella?

Käräjäoikeuden antamaan tuomioon tai päätökseen haetaan muutosta valittamalla hovioikeuteen, ellei muutoksenhakua jossakin tapauksessa ole erikseen kielletty. Käräjäoikeuden antamasta ratkaisusta ilmenee, saako asianosainen hakea siihen muutosta. Jos muutoksenhakua ei ole kielletty ja käräjäoikeuden ratkaisusta halutaan valittaa, tulee käräjäoikeudelle ensin ilmoittaa tyytymättömyyttä seitsemän päivän kuluessa ratkaisun antamisesta. Määräaika varsinaisen valituskirjelmän tekemiselle puolestaan on 30 päivää käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta laskettuna. Jos valitusta ei tehdä määräajassa, käräjäoikeuden ratkaisu tulee lainvoimaiseksi eli lopulliseksi.

 

Jotta hovioikeus ottaisi käräjäoikeuden tekemän ratkaisun oikeellisuuden arvioitavakseen, edellytetään suurimmassa osassa tapauksista kuitenkin myös sitä, että hovioikeus myöntää asiaan jatkokäsittelyluvan. Jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvita sellaisissa rikosasioissa, joissa vastaaja on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta. Näissä tapauksissa myöskään asianomistaja (eli rikoksen uhri) tai syyttäjä ei tarvitse jatkokäsittelylupaa, kun valitus koskee vastaajan syyksi luettua rikosta tai hänelle tuomittua rangaistusta.

 

Jatkokäsittelylupaa pyydetään hovioikeudelta valituksen yhteydessä. Lupahakemuksessa on esitettävä ne perusteet, joiden mukaan jatkokäsittelylupaa pyydetään. Koska valituskirjelmän laatimisessa on ilmoitettava määrätyt seikat perusteluineen ja sen tekemisessä on noudatettava tarkoin annettuja määräaikoja, kannattaa valituksen tekeminen antaa juristin tehtäväksi.

 

Hovioikeus myöntää jatkokäsittelyluvan jos

1)    ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta

2)    käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä

3)    lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa tai

4)    luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Mikäli hovioikeus ei myönnä asiaan jatkokäsittelylupaa, sen tulee päätöksessään ilmaista, että luvan myöntämisen perusteet on tutkittu, jatkokäsittelylupaa ei myönnetä ja että käräjäoikeuden tekemä ratkaisu jää pysyväksi. Hovioikeuden ei tarvitse esittää konkreettisia syitä sille, miksi se ei ole lupaa myöntänyt, vaikkakin se toki voi kielteistä päätöstään laajemmin perustella.  

 

Entä voiko jonnekin vielä valittaa, jos hovioikeus ei ole myöntänyt jatkokäsittelylupaa vai oliko se siinä? Hovioikeuden siitä päätöksestä, että jatkokäsittelylupaa ei myönnetty, on mahdollista valittaa korkeimpaan oikeuteen, mutta valitus edellyttää kuitenkin korkeimman oikeuden myöntämää valituslupaa. Koska korkein oikeus on niin sanottu ennakkopäätöstuomioistuin, se käsittelee vain sellaisia asioita, joihin laki ei anna selvää vastausta ja joihin on sen takia syytä antaa lainkäyttöä yleisesti ohjaava ennakkopäätös. Valitusluvan saaminen korkeimpaan oikeuteen on käytännössä hyvin vaikeaa ja se myönnetäänkin vuosittain vain pieneen prosenttimäärään tehdyistä hakemuksista.

 

Toimistomme juristit auttavat oikeudenkäynnin kaikkia osapuolia erilaisissa valitusasioissa. Yhteystiedot löydät kotisivuiltamme https://vuorioco.fi/yhteystiedot

 

OIKEUSTURVAVAKUUTUS – MITÄ SE KORVAA JA MITÄ EI?

Mikä on oikeusturvavakuutus?

Oikeusturvavakuutus on vakuutus, joka korvaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja, jotka aiheutuvat lakimiesavun käyttämisestä käräjäoikeuden käsiteltäväksi saatettavissa asioissa. Jotta vakuutusyhtiö voisi tehdä myönteisen korvauspäätöksen, tulee vakuutetun siis käyttää asiamiehenään asianajajaa tai muuta lakimiestä. Oikeusturvavakuutus sisältyy yleensä kotivakuutukseen. Vakuutettuina ovat vakuutussopimuksen solmineen henkilön lisäksi lähtökohtaisesti myös hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat perheenjäsenet.

Oikeusturvavakuutuksissa on yhtiö- ja vakuutuskohtaisia eroja ja oman vakuutuksen tarkan sisällön voi tarkistaa vakuutuskirjasta sekä siihen liittyvistä vakuutusehdoista. Tässä blogitekstissä tarkastelemmekin yksityishenkilöiden oikeusturvavakuutusten keskeistä sisältöä yleisellä tasolla.

Kartoitamme myös aina asiakkaamme mahdollisuuden hyödyntää oikeusturvavakuutusta ja huolehdimme oikeusturvapäätöksen hakemisen vakuutusyhtiöstä.

Mitä oikeusturvavakuutus korvaa?

Oikeusturvavakuutuksesta voidaan korvata sellaisia riita-, rikos- ja hakemusasioita, joissa vakuutusehdoissa määritellyn vakuutustapahtuman katsotaan sattuneen vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutustapahtumalla tarkoitetaan riita-asioissa riidan syntymistä. Riita määritellään yleensä syntyneeksi silloin, kun asiassa esitetty vaatimus on kiistetty joko määrän tai perusteen osalta. Rikosasioissa vakuutustapahtumaksi katsotaan puolestaan asian vireilletulo käräjäoikeudessa tai vakuutetun esittämän vaatimuksen kiistäminen perusteen tai määrän osalta.

On kuitenkin syytä huomata, että oikeusturvavakuutuksissa sovelletaan kahden vuoden sääntöä. Tuo sääntö tarkoittaa sitä, että jos oikeusturvavakuutus on ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden asioiden, joihin riita, vaatimus tai syyte perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutuksen voimassaoloaikaan lasketaan se aika, jonka vakuutus on ollut voimassa yhtäjaksoisesti (ilman päivänkään katkosta) saman sisältöisenä yhdessä tai useammassa vakuutusyhtiössä.

Yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta voidaan korvata kustannuksia, jotka liittyvät esimerkiksi seuraaviin asioihin:

-      rikosasiat, kun vakuutettu on joutunut rikoksen uhriksi ja vaatii rikoksentekijältä vahingonkorvausta

-      lasten huoltoon, elatukseen, tapaamisoikeuteen tai asumiseen liittyvissä asioissa yksi vakuutustapahtuma kolmea vuotta kohden, kun kyseessä on voimassaolevan, viranomaisen vahvistaman täytääntönpanokelpoisen sopimuksen tai oikeuden tuomion muuttaminen muuttuneiden olosuhteiden perusteella

-      asunto- ja kiinteistöriidat

-      kiinteistön omistamiseen liittyvät riidat

-      testamentti- ja perinnönjakoriidat

Mitä oikeusturvavakuutus ei korvaa?

Oikeusturvavakuutuksissa on yleensä tietyt asiaryhmät rajattu korvattavien asioiden ulkopuolelle. Yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta ei yleensä korvata kuluja esimerkiksi seuraavissa asioissa:

-   rikosasiat, kun vakuutettu on vastaajana eli rikoksesta syytettynä

-   avioeroasiat

- työsuhderiidat (vaikka yksityishenkilön oikeusturvavakuutus ei yleensä kata tällaisia riitoja, ammattiliiton oikeusturvavakuutuksesta ne voivat tulla korvattaviksi)

-   riidat, jotka koskevat muuta kuin omassa käytössä olevaa asuntoa, kuten sijoitusasuntoa

Oikeusturva vai oikeusapu?

Asianajo- ja oikeudenkäyntikuluihin on mahdollista saada oikeusturvavakuutuksen lisäksi apua valtion varoista maksettavasta oikeusavusta (linkki oikeusapukirjoitukseen: https://vuorioco.fi/blogi/2024/12/18/oikeusapu-kenelle-milloin-ja-miten-sit-saa). Oikeusturvavakuutus on kuitenkin ensisijainen suhteessa oikeusapuun, mikä tarkoittaa sitä, että mikäli sinulla on oikeusturvavakuutus, joka kattaa asiastasi aiheutuvat kulut, sinulle ei lähtökohtaisesti voida myöntää oikeusapua. Jos sinulla ei ole oikeusturvavakuutusta tai se ei sovellu asiaasi, voit olla oikeutettu saamaan oikeusapua. Myös oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden (joka on yleensä 15–25 %) kattamiseen on mahdollista saada oikeusapua tietyissä tilanteissa taloudellisen tilanteen perusteella.

 

Lapseni aiheutti vahingon – kuka joutuu korvausvelvolliseksi?

Lapset voivat innostuksissaan hetken mielijohteesta ja kaverien kanssa keksiä ”hyviä ideoita”, jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa mittavia taloudellisia vahinkoja. Vaikka vahingon korvaisikin vahingonkärsijän vakuutusyhtiö, vakuutusyhtiö voi päättää vaatia joko osaa tai koko summaa korvattavaksi vahingonaiheuttajalta. Vahingosta aiheutunut korvausvastuu voi siten aiheuttaa isoa ja pitkäikäistä harmia: teot saattavat johtaa satojentuhansien ulosottovelkoihin.

Rikosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15-vuotiaana, eli alle 15-vuotias joudu oikeuteen rikoksesta epäiltynä eikä häntä rangaista tahallisesta teosta taikka laiminlyönnistä. Lähtökohtana pidetään kuitenkin sitä, että rikoksen uhrilla taikka vahingonkärsijällä on oikeus vahingonkorvaukseen aiheutetusta vahingosta. Vaikka vahingon on aiheuttanut viittätoista vuotta nuorempi, hän on velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Alaikäisen aiheuttaman vahingon korvaamisessa pääsääntönä ei ole siten täysi korvaus kuten vahingonkorvausoikeudessa yleensä.

Alaikäisen vastuuaseman lähtökohta on, että korvausvatuu edellyttää sen lisäksi, että taholla on ollut mahdollisuus vahinkotilanteen kontrolliin, myös kykyä kontrolliin (ns. deliktikelpoisuus). Muutoin henkilö voisi joutua korvauvastuuseen silloinkin, kun hänellä ei ollut mahdollisuutta toimia toisin. Tällainen deliktikelpoisuus puuttuu luonnollisesti aivan pieniltä lapsilta: vauvat eivät vielä pysty valitsemaan erilaisten toimintatapojen välillä.

Pienen lapsen aiheuttamasta vahingosta on kuitenkin käytännössä vastuussa usein hänen huoltajansa. Huoltajan vastuu perustuu huoltajalla olleeseen toiminta- tai tilannekontrolliin. Pientä lasta huoltavalla on kyky ja mahdollisuus pitää lasta silmällä. Jos huoltaja jättää pienen lapsen valvomatta, ja lapsi aiheuttaa vahingon, huoltaja syyllistyy valvontatuottamukseen.

Huoltajalla on lisäksi lapsen käyttäytymisen toimintakontrollia eli hän vastaa lapsen kasvattamisesta. Kasvattaja pystyy osaltaan vaikuttamaan siihen, millaisia tapoja lapsi omaksuu. Voidaan puhua huoltajan kasvatustuottamuksesta, jos huoltaja ei opeta lapselleen normaaleja yhteiskunnan käyttäytymisnormeja. Esimerkiksi korkein oikeus on ratkaissut tapauksen, jossa isä oli maininnut 9-vuotiaalle pojalleen, että tämä sai lyödä heti takaisin, mikäli joku tarttuu häneen kiinni. Poika oli lyönyt ja potkinut henkilöä, joka oli työntänyt pojan pois kauhakuormaajan luota tämän sormeiltua konetta. Isän katsottiin poikansa holhoojana ja kasvattajana antamalla edellä mainitun ohjeen olevan vastuussa pojan henkilölle aiheuttamista vahingoista. (KKO 1981 II 170).

Deliktikelpoisuuteen vaikuttaa myös vahingonaiheuttajan tarkemmat olosuhteet. Jos esimerkiksi vähän jo vanhempi lapsi on jäänyt kiinni samankaltaisesta teosta aiemmin ja hän on saanut teostaan nuhteet, voidaan hänen katsoa ymmärtävän paremmin tekonsa luonteen. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1995:125 katsottiin, että downin oireyhtymästä kärsinyt 6-7-vuotiaan älyllisellä toimintatasolla ollut kehitysvammainen aikuinen oli deliktikelpoinen sytyttämään tulipalon, kun hän oli aikaisemmin tehnyt sellaista ja saanut siitä moitteet.

Ikä on keskeinen arviointiperuste harkittaessa vahingonkorvausvastuun olemassaoloa ja korvauksen määrää. On muistettava, että vaikka alaikäisen kohdalla vastuu perustuu kohtuullisen korvaukseen periaatteelle, voidaan kohtuulliseksi korvaukseksi katsoa joissakin tapauksissa täysimääräinen korvaus aiheutetuista vahingoista.

Ole rohkeasti yhteydessä toimistoomme, mikäli tarvitset apua vahingonkorvausvaatimuksiin vastaamisessa taikka vahingonkorvausvaatimusten laatimisessa.

Ero ei ole maailmanloppu - kunhan se hoidetaan hyvin

Ero ei ole maailmanloppu, kunhan se hoidetaan hyvin

Moni avioliitto päättyy tilanteeseen, jossa ero on ainoa ratkaisu. Avioero on usein elämän suurimpia kriisitilanteita - kaikki tuttu ja turvallinen menee uusiksi. Pelottaa. Jotkut myös kokevat avioeron epäonnistumisena, vaikka huonoon ja toimimattomaan liittoon jääminen pitkän päälle se vasta epäonnistuminen onkin. Hyvin hoidettu avioero antaa kaikille osapuolille asialliset lähtökohdat jatkaa elämää muuttuneessa tilanteessa.

Miten tämä  käytännössä onnistuu?

Eron hetkellä ihminen on usein aivan sekaisin. Olemme nähneet satoja tapauksia, joissa osapuolet (tai toinen heistä) ovat päätyneet täysin järjenvastaisiin ratkaisuihin omia lapsia tai omaisuuden jakamista koskien, vain päästäkseen nopeasti eroon ahdistavasta tilanteesta, mallia annan tämän mökin, jos suostut vaatimaan 50 euroa pienempää elatusmaksua jatkossa. Kannattaa muistaa, että juridisesti sitovien sopimusten muuttaminen voi olla myöhemmin hankalaa ja vaivalloista. Ja ennen kaikkea varsin kallista.

Siksi näihin pohdintoihin on viisasta ottaa mukaan asianajaja. Työkaverin tai naapurin kanssa käydyt keskustelut siitä, miten heidän tapauksessaan määriteltiin lasten luonapidot tai omaisuuden jako eivät välttämättä sovellu ollenkaan omaan tapaukseen. Saati googlesta saadut keskustelupalstan vinkit. Monilta maallikoilta puuttuu yksinkertaisesti tieto lain sisällöstä, tai he kuvittelevat ymmärtävänsä, miten asiat on paras tehdä.

Asianajajaa olisi hyvä konsultoida heti kun eropäätös on tehty. Usein lyhyt konsultaatio alussa maksaa itsensä monin verroin takaisin ajassa, rahassa ja mielenterveyden säilymisessä mitattuna. Riitainen, pitkä ositus tai huoltoriita oikeudenkäynteineen maksaa varmuudella useita tuhansia euroja. Näitä riitoja ei oikeusturvavakuutus korvaa, ja oikeusavunkin saamiseen on laissa säädetyt edellytykset.

Siksi kannattaa mieluummin ottaa heti yhteyttä asianajajaan ja pyrkiä nopeasti sopimukseen kuin lähteä pitkittämään riitaa. Harva puoliso myöskään osaa tiivistää asiansa toiselle puolisolle siten, että keskustelun kohteena olisi vain olennaiset asiat. Käytöstavatkin saattavat joskus unohtua - puolin ja toisin. Tällöin on hyvä antaa asia hoitaminen neutraalille asiantuntijalle.

Toimistomme on hoitanut useita satoja avio- ja avoeroja, osituksia, lasten huoltoa, tapaamisoikeutta, elatusta ja asumista koskevia riitoja sekä oikeudessa että sen ulkopuolella.

https://vuorioco.fi/ajanvaraus -linkistä voit varata maksuttoman 30 minuutin konsultaation asiantuntijallemme. Voit myös aina soittaa, puh 045 78702751 / 040 077 2350 / 044 230 5017 tai laittaa suoraan sähköpostia osoitteeseen toimisto@vuorioco.fi. Palaamme sinulle  asiaan ensi tilassa.

Autamme sinua. Älä jää yksin.