Jokaisella lapsella on oikeus saada elatusta välttämättömien elinkustannustensa kattamiseksi. Tämä oikeus kuitenkin päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Tällöin hänen katsotaan olevan valmis huolehtimaan itse omasta toimeentulostaan ja vanhempien velvollisuus huolehtia hänestä päättyy. Käytännössä lapsen elämä ja arki kuitenkin jatkuvat vielä täysi-ikäistymistä seuraavanakin päivänä ja tästä eteenpäin. Lapsi saattaa esimerkiksi asua edelleen kotona, opiskella ja kuluttaa samoin kuin ennenkin. Elatuksen tarve ei siis useinkaan katoa mihinkään, ja esimerkiksi opiskelun osalta kustannuksia syntyy edelleen. Tällaisessa tilanteessa voi tulla kyseeseen koulutusavustuksen vahvistaminen, jolla turvataan elatusavun tapaisesti lapsen opintojen loppuunsaattaminen taloudelliselta kantilta ajateltuna.
Koulutusavustuksen vahvistaminen on siis eräänlainen poikkeus pääsääntöön. Vaikka lapsen oikeus elatukseen päättyykin, saattaa hän silti olla oikeutettu saamaan taloudellista avustusta vanhemmaltaan. Koulutusavustuksen määrääminen ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan kyse on aina tapauskohtaisesta harkinnasta.
Jotta koulutusavustusta voidaan määrätä, otetaan harkinnassa huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, koulutuksesta aiheutuvat kustannukset sekä lapsen mahdollisuudet vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista täysi-ikäistymisensä jälkeen. Lisäksi koulutusavustuksen määräämisen edellytyksenä on, että sitä voidaan pitää kyseisessä tilanteessa kohtuullisena. Harkinnanvaraisuutta kuvaa osuvasti esimerkiksi se, että ammattikoululaiselle koulutusavustuksen saaminen on epätodennäköisempää koulutuksen ammattiin valmistavan luonteen ja sen mahdollistaman nopean työllistymisen vuoksi. Lukiolainen puolestaan ei valmistu suoraan työelämään, mikä osaltaan puoltaa koulutusavustuksen määräämistä.
Kaiken taustalla on tavoite turvata lapsen valmistuminen ilman, että hän joutuu kantamaan täyttä vastuuta toimeentulostaan. Näin lapsi voi keskittyä opintoihinsa ilman ylimääräistä taloudellista painetta tilanteessa, jossa täysipainoinen työskentely ei ole mahdollista.
Mutta miten koulutusavustusta voi saada? Käytännössä tähän on kaksi vaihtoehtoa, jotka ovat koulutusavustuksesta sopiminen joko epävirallisesti vanhempien kesken tai lastenvalvojalla tai käräjäoikeudessa. Sopiminen on usein suositeltava vaihtoehto, mutta aina sopimukseen ei ole mahdollista päästä esimerkiksi riitaisuuksien vuoksi. Tällöin asian ratkaisee lopulta tuomioistuin. On myös huomattava, että täysi-ikäinen lapsi edustaa itseään, kun taas alaikäisen lapsen edustajana toimii toinen vanhempi. Koulutusavustus maksetaan suoraan lapsen omalle tilille, kun taas elatusapu maksetaan toisen vanhemman tilille.
Kaiken kaikkiaan koulutusavustuksen määrääminen on tapauskohtaista ja harkintaan perustuvaa. Siten ei voida osoittaa selviä esimerkkejä siitä, milloin sen saaminen tulee varmasti kyseeseen ja milloin ei. Mikäli asia on sinulle tai lapsellesi ajankohtainen, kehoitamme kääntymään toimistomme asiantuntijoiden puoleen. Autamme mielellämme tilanteen kartoittamisessa ja käytännön toimissa koulutusavustuksen määräämiseen liittyen.