Oikeudenhoidon saralla erilaiset lapsioikeudelliset asiat ovat keskeisessä asemassa. Tällaisia asioita ovat muun ohella lapsen huollosta päättäminen silloin, kun lapsen vanhemmat ovat eronneet. Vaihtoehtona on jatkaa samalla tavalla kuin eroonkin saakka, eli yleensä niin että lapsi jatkaa vanhempiensa yhteishuollossa, tai sitten siten, että toinen vanhempi määrätään lapsen yksinhuoltajaksi. Vielä vaihtoehtona on ns. jaettu yhteishuoltajuus.
Jo tässä vaiheessa on syytä korostaa, että juridinen huoltomuoto ja tapaamisoikeus eli lapsesta huolehtiminen arjen tasolla luonapidon aikana ovat kaksi täysin eri asiaa, ja että 99% vanhempien välisistä erimielisyyksistä liittyy kaikkeen muuhun kuin lapsen juridiseen huoltomuotoon. Kaikkein eniten vanhemmat riitelevät siitä, miten ja missä toinen vanhempi on lapsen kanssa, maksaako hän riittävästi elatusta tai, mihin hän sen käyttää jos on vastaanottavana osapuolena, mikä on lapsen ruutuaika, kotiintuloaika tai mitä lapselta toisen vanhemman luona edellytetään tai ei edellytetä.
Yksikään yllä olevista kysymyksistä ei ratkea sillä, että toinen vanhempi erotetaan lapsen huollosta. Syy on se, että lapsen juridinen huolto koskee sellaisista asioista päättämistä, jossa toisena osapuolena on viranomainen. Passi, päivähoitopaikan myöntäminen, koulupaikka, lapsen nimi, äidinkieli, terveydenhuolto. Usein vanhemmat ovat ovat näistä asioista varsin yksimielisiä.
Yksinhuollon saaminen tuomioistuimessa edellyttää näytön esittämistä siitä, että nimenomaan juridisen huollon piiriin kuuluvista asioista on ollut riitaa. Usein kriteerinä on pidetty sitä, onko jokin lapsen viranomaisasia jäänyt kokonaan hoitamatta sen vuoksi, että vanhemmat eivät ole päässeet asiasta keskenään yhteisymmärrykseen. Eli, onko toinen vanhempi kategorisesti kieltäytynyt myötävaikuttamasta siihen, että lapsi saa esimerkiksi tarvitsemansa päivähoitopaikan, koulupaikan, terveydenhoitoa ja niin edelleen. Tai, onko vanhempien välit niin tulehtuneet, että em. asioista keskustelu on mahdotonta, ja vanhempi on saanut lapselle esimerkiksi passin vasta hirvittävän taistelun jälkeen.
Toinen tilanne jossa yksinhuollon määrääminen voi tulla kyseeseen on se, että toinen vanhempi heittäytyy täysin passiiviseksi, ei vastaa kysymyksiin (huom. lähtökohtaisesti huollon piiriin kuuluviin) tai ei tapaa lasta ollenkaan. Tällöin voidaan lähteä siitä, ettei sellaiselle vanhemmalle voida suoda huoltajan valtaoikeuksia, joka ei tunne lastaan eikä ota kantaa mihinkään (tekee kiusaa). Olennaista on aina sen arvioiminen, miten yhteishuolto käytännössä toteutuu.
Oikeuskäytännössä onkin katsottu, että esimerkiksi vanhemman vakava päihdesairaus voi olla peruste erottaa vanhempi lapsen huollosta, jos se aiheuttaa sen, että lapsen asioista yhdessä päättäminen ei käytännössä toteudu.
Lapsen yksinhuolto tarkoittaa sitä, että vain toinen vanhemmista tekee lasta koskevat viranomaispäätökset ja voi siten vaikuttaa lapsen asioiden järjestämiseen. Huollosta erotetulle vanhemmalle jää silti usein huoltajaan rinnastuva tiedonsaantioikeus, eli hän saa viranomaisista tiedot lapsestaan samalla tavalla kuin huoltaja.
Jaettu yhteishuolto tarkoittaa sitä, että toinen vanhempi tekee yksin päätökset vaikkapa terveydenhuollosta ja toinen passista ja nimestä, ja muista asioista vanhemmat päättävät yhdessä.
On selvää, että oman lapsen huollosta erottamista ei tehdä kevein perustein. Arviointi on aina tapauskohtaista ja oikeudellisessa päätöksenteossa keskeistä on lapsen edun toteutumisen arvioiminen tulevaisuudessa, eikä asianosaisten subjektiivisille tunteille anneta merkitystä. Vielä on todettava sekin, että vaikka toisella vanhemmalla on lapsen yksinhuolto, lapselle voidaan silti aivan hyvin määrätä oikeus tavata huollosta erotettua vanhempaa erikseen sovittavalla tavalla.
On hyvä tiedostaa, että vanhempien vaatimukset yksinhuollosta usein voimakkaiden tunnetilojen tulosta. Hyvin usein on kysymys myös siitä, ettei ymmärretä, mitä käytännön konkreettista hyötyä siitä on tai ei ole, jos lapsi on vain toisen vanhemman yksinhuollossa. Mihin se vaikuttaa?
Lapsiin liittyvissä asioissa kannattaa aina olla yhteydessä asianajajaan jo senkin vuoksi, että vanhemmilla on usein virheellisiä käsityksiä nimenomaan juridisen yksinhuollon sisällöstä. Toimistomme lakimiehet auttavat mielellään kaikissa lapsioikeudellisissa asioissa.