Mietteitä vuoden 2016 merkittävimmästä oikeustapauksesta
Tässä työssä huomaa sen, miten totuus on tarua ihmeellisempää. Jotkin oikeustapaukset osoittavat sen, ettei oma mielikuvitus edes riittäisi siihen miten historiaa alallamme kirjoitetaan. Vuoden 2016 merkittävin tapaus on kiistatta poliisijohtaja Jari Aarnion huumeoikeudenkäynti ja sen tuomio: 10 vuotta ehdotonta vankeutta yhteensä 22 syyksi luetusta rikoksesta. Tuomio ei tosin tätä kirjoittaessa ole lainvoimainen, sillä Aarnio on odotetusti ilmoittanut valittavansa tuomiosta. Jutun käsittely siis jatkuu aikanaan Helsingin hovioikeudessa ja mahdollista on, että Aarnio hakee vielä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, mikäli hovioikeus arvioi asian samalla tavalla kuin Helsingin käräjäoikeus. Käräjäoikeudessa asiaa käsiteltiin kuukausitolkulla. Tuomio on 1800 sivua pitkä, joten Helsingin hovioikeudella riittää aikanaan työtä Aarnion valituksen kanssa.
Mutta asiaan. Kuka olisi kuvitellut, että vuoden poliisiksikin (1987) valittu Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio paljastuu yhdeksi keskeisimmistä rikollisista laajamittaisessa kansainvälisessä huumausainekaupassa? Ajatuskin on älytön. Miten voisi olla edes ajateltavissa, että Helsingin huumepoliisin päällikkö pystyy omien virkatoimiensa ohella verkostoitumaan alamaailmaan kuten Aarnio oli tehnyt, ja sen myötä ryhtyä käyttämään tietojaan ja kontaktejaan omien rikostensa mahdollistamiseksi ja organisoimaan lopulta satoja kiloja huumeita Hollannista Suomeen ja jatkamaan tätä toimintaa vuosikausia.
Juonenkäänteet kuin elokuvasta
Muutama sananen tapahtumainkulusta, jossa mielestämme olisi aineksia kansainvälisen tason elokuvakäsikirjoitukseen. Kaiken takana on nainen, ja niin tässäkin. Aarnion ilmiantoi alunperin ”Saara” -niminen prostituoitu, joka kertoi näkemyksistään ja käsityksistään Aarniosta ja tämän toimista vuonna 2013 sisäasiainministeriölle, kun hänen kertomustaan ei poliisissa oltu noteerattu. Saara luovutti myöhemmin perustetulle tutkintaryhmälle kolme kännykkänsä ja kannettavan tietokoneensa ja antoi samassa yhteydessä Helsingin Sanomille avoimen haastattelun. Tästä alkoi Aarnion kiirastuli ja poliisitutkinta, jota Aarnio itse piti ajojahtina. Jos Saara olisi pitänyt tietonsa ominaan, olisiko mitään tutkintaa koskaan aloitettu ja olisiko Aarnion toiminta ikinä joutunut päivänvaloon?
Helsingin käräjäoikeuden tuomion mukaan Jari Aarnio on Pasilan mies. Tämä oli huumejutussa keskeisin kysymys. Jari Aarnion itsensä mukaan Pasilan miestä ei ole edes olemassa, vaan se on keskusrikospoliisin keksimä hahmo. Pasilan mieheksi tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä kutsuttiin henkilöä, joka järjesteli huumeet Suomeen. Aarniota alettiin epäillä asiassa, kun tutkinnan edetessä huomattiin Aarnion liikkuneen aina samoissa paikoissa missä Pasilan miehen matkapuhelimetkin. Kyseisillä matkapuhelimilla hoidettiin käräjäoikeuden tuomion mukaan yhteydenpitoa rikollisten välillä, ja kyseisten matkapuhelinten teleliikenteen neljä taukoa ajoittuvat täsmälleen yksiin Aarnion neljän ulkomaanmatkan kanssa. Tämä ei ollut Aarnion syyttömyyttä tukeva seikka.
Lisäksi Aarniolla oli ollut selittämätöntä käteistä rahaa yhteensä 530.000 euroa, jonka osalta Aarnion kertomus siitä, että hän olisi saanut rahat nyt jo kuolleelta virolaiselta liikemieheltä muovipussissa kaupunginteatterin parkkipaikalla vuonna 2002, ei vakuuttanut käräjätuomareita. Oikeudessa esitettyyn kysymykseen siitä, miltä kyseinen miljonääri näytti, Aarnio ei ollut osannut vastata mitään. Oma lukunsa koko asiassa on tietenkin Aarnion omistamalta kiinteistöltä Porvoossa toukokuussa 2014 löytynyt merkittävä käteisen rahan kätkö, 64.000 euroa. Asiasta uutisoitiin laajasti ja näyttävästi keväällä 2014 ja viimeistään silloin oli selvää, että Aarnio on ennennäkemättömissä ongelmissa. Rahakätkö oli kaivettu syvälle maahan siten, että rahakoirat eivät olleet voineet sitä haistaa kun tutkijat kävivät kiinteistöllä ensimmäisen kerran marraskuussa 2013. Aarnion puolustuksen väite siitä, että kyseessä olisi ollut lavastus sillä perusteella, että rahoja ei ollut löydetty marraskuussa 2013 ei ollut järkeenkäypä, sillä lavastus on määritelmän mukaisesti tarkoitettu sellaiseksi, että se varmuudella löydetään. Käräjäoikeus pitkin uskottavampana sitä, että Aarnio arvasi jäävänsä pian kiinni ja tulevansa pidätetyksi, ja rahat oli todellisuudessa kuopattu maahan vähän ennen Aarnion kiinniottoa marraskuussa 2013. On toki helppoa olla jälkiviisas - miksi Aarnio piilotti rahat tontille eikä esimerkiksi vaikka 50 metrin päähän maastoon - maastoon huumeetkin usein kätketään. Kieltämättä rahan piilotuspaikka viittaa siihen että kyseessä olisi ollut lavastus, sillä on vaikea kuvitella kenenkään, varsinkaan Aarnion, kätkevän rikollista rahaa liian lähelle itseään. Oikeus joka tapauksessa katsoi, että rahat kätki Aarnio itse.
Käräjäoikeus katsoi kokonaisuutena asiaa arvioiden, että yllä todetut seikat yhdessä muiden asiassa esiin tulleiden asioiden kanssa muodostivat järkevän ja loogisen kokonaisuuden siitä, että Aarnio oli syyllistynyt törkeisiin huumausainerikoksiin ja törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen ja tämän lisäksi muihinkin rikoksiin (oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen, todistusaineiston vääristeleminen, ym). Järkevää epäilystä Aarnion syyttömyydestä ei jäänyt.
Onko luottamus poliisiin mennyttä?
Aarnion tärkein tehtävä ja päämäärä olisi pitänyt olla sen estäminen, mihin hän käräjäoikeuden tuomion mukaan syyllistyi häikäilemättömästi ja suunnitelmallisesti vuosien ajan, huumepoliisin päällikön asemaansa hyväksikäyttäen. Ehkä tilaisuus teki Aarniosta varkaan - kuten sanonta kuuluu. Jokaiseen ammattiryhmään mahtuu erilaisia yksilöitä, eikä koko ryhmää pidä leimata yhden ihmisen tekojen perusteella. Kuitenkin Aarnion tapauksesta pitää oppia jotakin. Vähintään se, että kenellekään ei pidä antaa sellaista erivapautta ja valtaa, millainen Aarniolle oli annettu. Kukaan ei valvonut Aarniota, eikä hän ollut julkisuudessa olleiden tietojen perusteella tilivelvollinen tekemisistään tai menemisistään kenellekään.
Suomi on maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa. Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat kaikista instituutioista eniten juuri poliisiin. Aika näyttää, vaikuttaako Aarnion tapaus tilastollisesti merkittävästi siihen luottamukseen mitä poliisia kohtaan tunnetaan. Voi olla että tapaus on myös hyväksi, sillä Aarnion tuomio osoittaa että oikeusjärjestelmämme toimii.