Kansan oikeustajusta ja sen mittaamisesta

Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström kertoi asianajajapäivillä tutkimushankkeesta, joka tähtää kansan oikeustajun mittaamiseen. Tutkimushanke liittyy hallituskauden tavoitteeseen kehittää seuraamusjärjestelmää vastaamaan paremmin kansalaisten oikeustajua. 

 

Kuten ministerikin puheenvuorossaan totesi, on kansalaisten oikeustajun mittaaminen haastavaa, koska kansalaisten käsitys rangaistusten oikeasuhtaisuudesta perustuu lähinnä toimituksissa tuotettuun sisältöön. 

 

Vaikka arvostammekin ammattimaisia oikeustoimittajia ja heidän osoittamaansa aiheellistakin kritiikkiä eri oikeuden instituutioita ja niiden toimintaa kohtaan, on oikeudenkäynneistä ja tuomioista raportoiminen ikävän usein sellaisten toimittajien käsissä, joilla ei ole käsitystä oikeusjärjestelmämme perusteista. 

 

Usein lehdistössä muun muassa kauhistellaan taparikollisille annettuja tukkualennuksia sen kummemmin pohtimatta, mistä moinen alennus johtuu. Niin ikään rikosten kvalifiointiperusteiden tarkka soveltaminen aiheuttaa (aiheestakin) kummastelua, kun taustalla ei ole tietoa siitä miten ja miksi valtion täytyy rangaistusmonopolinsa käytössä noudattaa tarkoin lakia. 

 

Kansan oikeustajun jännittävä puoli on se, että se perustuu useimmiten tunteeseen, ei tietoon. Kun taas tuomioistuinten toiminta perustuu parhaaseen mahdolliseen tietoon asiasta ja lain sisällöstä. Kun ei-juristikansalaisten tietoa on tuomioistuimen toimintaan liittyen lisätty, ovat myös mielipiteet rangaistusten kohtuullisuudesta lientyneet. Valitettavan usein tuomioista kirjoittelu tähtää ja johtaa nimenomaan tunteiden ja tunteikkaiden reaktioiden lietsomiseen.

 

Onni on, että meillä on asiallinen tuomioistuinlaitos, jossa todellakin suurin osa tuomiovallan käyttäjistä on asiansa osaavista ammattijuristeja, jotka tekevät harkittuja ja perusteltuja päätöksiä, jotka perustuvat tarkkaan lain noudattamiseen. 

 

Mitä sitten tulee tukkualennuksiin, niin tuskin kovinkaan moni on loppujen lopuksi sitä mieltä, että rangaistuksen ankaruuden tulisi perustua mielivaltaisesti siihen, milloin itse kukin virkamies ehtii asiaa käsitellä. Tekojen merkityksen huomioiminen seuraamuksessa sellaisina, kuin ne olisivat olleet, jos ne olisi käsitelty oikeudessa samalla kertaa on paljon järkevämmän oloinen asia kuin se, että rangaistusta alennettiin aiemman rikollisuuden vuoksi. Toki tästäkin huomaa, että se on paljon vaikeammin kirjalliseen asuun puettavissa ja taatusti herättää vähemmän intohimoja (ja klikkauksia).

Aiheesta myös muualla:  http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/26/tutkija-kansan-oikeustajuun-pitaa-suhtautua-varauksella