Asianomistajan eli rikoksen uhrin tulee asiaa selvitettäessä puhua totta. Rikoksesta epäillyllä sen sijaan ei ole velvollisuutta myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen, sillä epäillyllä on niin sanottu itsekriminointisuoja. Epäillyllä tai syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta, ja hänellä on oikeus vaieta sekä olla passiivinen koko rikosprosessin ajan.
Epäillyn korostuneilla oikeuksilla on osin historiallinen syy. Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olevissa maissa toisinajattelijoita vainottiin rikosoikeudellisin keinoin. Erilaisissa näytösoikeudenkäynneissä valtaapitävien vastustajat tuomittiin rikoksista yhteiskuntaa vastaan. Vastareaktiona Länsi-Euroopan maat sopivat vuonna 1950 tehdyssä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa epäillyn korostuneista oikeuksista.
Syytetyn suosimisella halutaan myös viimeiseen asti estää oikeusmurhat. Oikeusmurhalla tarkoitetaan sitä, että syytön tuomitaan rikoksesta. Mikäli syytön tulee tuomituksi, todellinen rikoksentekijä ei joudu rikosvastuuseen. Oikeusmurha voi siis olla kaksinkertainen vääryys. Julkisuudessa on ollut paljon tapauksia, joissa oikeusmurha on tapahtunut syytetyn väärän tunnustuksen seurauksena. Usein näissä tapauksissa tunnustus on sisältänyt sellaista tietoa, joka on ollut vain rikoksen tehneellä henkilöllä ja poliisilla. Tällöin näyttää käyneen niin, että väärän tunnustuksen tekijä on saanut poliisilta vahingossa jonkin tiedon.
Onkin tärkeää muistaa, että epäiltynä tai vastaajana oleminen ei vielä tarkoita, että henkilö todella olisi syyllinen. Henkilö voi haluta olla selvittämättä asiaa esimerkiksi myös sen vuoksi, että todellinen syyllinen on joku hänen läheisensä tai joku, jota hän pelkää. Jos henkilö puolustautuisi kertomalla totuuden tekemisistään tai tekijästä, hän saattaisi paljastaa myös jotakin sellaista, mitä hän haluaa pitää salassa viranomaisilta tai läheisiltään. Vaikenemisesta ei siis voida päätellä, että epäilty olisi syyllinen.
Rikokseen syyllistynyt voi päättää olla käyttämättä itsekriminointisuojaansa ja oma-aloitteisesti tunnustaa tekemänsä rikoksen. Tämä vaatii puolustajan myötävaikutusta, jotta tunnustus tulisi esitutkinnassa asianmukaisesti dokumentoiduksi ja perustuisi valistuneeseen harkintaan. Puolustaja voi oikeudenkäynnissä vaatia, että rangaistusta mitattaessa otetaan huomioon tunnustus tai tehdä aloitteen syyteneuvottelun käynnistämiseksi.
Jos itsekriminointisuojaa loukataan esimerkiksi painostamalla, pääsääntönä on, ettei näin saatua selvitystä voida hyödyntää. Itsekriminointisuoja ei kuitenkaan ole kaiken kattavaa. Epäiltyä voidaan rangaista, jos hän ei tietyissä tapauksissa ja tilanteissa edesauta asian käsittelyä. Epäillyn tulee kertoa esimerkiksi oikeat henkilötietonsa. Itsekriminointisuoja ei vapauta velvollisuudesta sietää sitä, että viranomaiset hankkivat näyttöä. Epäilty voidaan tuomita rangaistukseen, jos hän vastustaa sormenjälkien ottamista.
Voimme auttaa sinua hankkimaan tarvittavat selvitykset oman kantasi tueksi ja auttaa sinua saamaan asiassa oikeudenmukaisen käsittelyn. Näin ollen, mikäli olet saanut kutsun poliisikuulusteluun, kannatta olla yhteydessä. Yhteystiedot löydät kotisivuiltamme https://vuorioco.fi/.