Lapset voivat innostuksissaan hetken mielijohteesta ja kaverien kanssa keksiä ”hyviä ideoita”, jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa mittavia taloudellisia vahinkoja. Vaikka vahingon korvaisikin vahingonkärsijän vakuutusyhtiö, vakuutusyhtiö voi päättää vaatia joko osaa tai koko summaa korvattavaksi vahingonaiheuttajalta. Vahingosta aiheutunut korvausvastuu voi siten aiheuttaa isoa ja pitkäikäistä harmia: teot saattavat johtaa satojentuhansien ulosottovelkoihin.
Rikosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15-vuotiaana, eli alle 15-vuotias joudu oikeuteen rikoksesta epäiltynä eikä häntä rangaista tahallisesta teosta taikka laiminlyönnistä. Lähtökohtana pidetään kuitenkin sitä, että rikoksen uhrilla taikka vahingonkärsijällä on oikeus vahingonkorvaukseen aiheutetusta vahingosta. Vaikka vahingon on aiheuttanut viittätoista vuotta nuorempi, hän on velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Alaikäisen aiheuttaman vahingon korvaamisessa pääsääntönä ei ole siten täysi korvaus kuten vahingonkorvausoikeudessa yleensä.
Alaikäisen vastuuaseman lähtökohta on, että korvausvatuu edellyttää sen lisäksi, että taholla on ollut mahdollisuus vahinkotilanteen kontrolliin, myös kykyä kontrolliin (ns. deliktikelpoisuus). Muutoin henkilö voisi joutua korvauvastuuseen silloinkin, kun hänellä ei ollut mahdollisuutta toimia toisin. Tällainen deliktikelpoisuus puuttuu luonnollisesti aivan pieniltä lapsilta: vauvat eivät vielä pysty valitsemaan erilaisten toimintatapojen välillä.
Pienen lapsen aiheuttamasta vahingosta on kuitenkin käytännössä vastuussa usein hänen huoltajansa. Huoltajan vastuu perustuu huoltajalla olleeseen toiminta- tai tilannekontrolliin. Pientä lasta huoltavalla on kyky ja mahdollisuus pitää lasta silmällä. Jos huoltaja jättää pienen lapsen valvomatta, ja lapsi aiheuttaa vahingon, huoltaja syyllistyy valvontatuottamukseen.
Huoltajalla on lisäksi lapsen käyttäytymisen toimintakontrollia eli hän vastaa lapsen kasvattamisesta. Kasvattaja pystyy osaltaan vaikuttamaan siihen, millaisia tapoja lapsi omaksuu. Voidaan puhua huoltajan kasvatustuottamuksesta, jos huoltaja ei opeta lapselleen normaaleja yhteiskunnan käyttäytymisnormeja. Esimerkiksi korkein oikeus on ratkaissut tapauksen, jossa isä oli maininnut 9-vuotiaalle pojalleen, että tämä sai lyödä heti takaisin, mikäli joku tarttuu häneen kiinni. Poika oli lyönyt ja potkinut henkilöä, joka oli työntänyt pojan pois kauhakuormaajan luota tämän sormeiltua konetta. Isän katsottiin poikansa holhoojana ja kasvattajana antamalla edellä mainitun ohjeen olevan vastuussa pojan henkilölle aiheuttamista vahingoista. (KKO 1981 II 170).
Deliktikelpoisuuteen vaikuttaa myös vahingonaiheuttajan tarkemmat olosuhteet. Jos esimerkiksi vähän jo vanhempi lapsi on jäänyt kiinni samankaltaisesta teosta aiemmin ja hän on saanut teostaan nuhteet, voidaan hänen katsoa ymmärtävän paremmin tekonsa luonteen. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1995:125 katsottiin, että downin oireyhtymästä kärsinyt 6-7-vuotiaan älyllisellä toimintatasolla ollut kehitysvammainen aikuinen oli deliktikelpoinen sytyttämään tulipalon, kun hän oli aikaisemmin tehnyt sellaista ja saanut siitä moitteet.
Ikä on keskeinen arviointiperuste harkittaessa vahingonkorvausvastuun olemassaoloa ja korvauksen määrää. On muistettava, että vaikka alaikäisen kohdalla vastuu perustuu kohtuullisen korvaukseen periaatteelle, voidaan kohtuulliseksi korvaukseksi katsoa joissakin tapauksissa täysimääräinen korvaus aiheutetuista vahingoista.
Ole rohkeasti yhteydessä toimistoomme, mikäli tarvitset apua vahingonkorvausvaatimuksiin vastaamisessa taikka vahingonkorvausvaatimusten laatimisessa.